Juhannusterveiset Thaimaasta kaikille. Niin se vaan 3kk on jo ylikin mennyt, ilman omia rakkaimpiani, vaimoa ja lapsia. En olisi ikimaailmassa uskonut tähän pystyväni, mutta jotakin oli vaan tehtävä. Ja todellakin kaikkein tärkein asia on ollut koko projektin aikana se, että vaimon kanssa halutaan tarjota lapsille tämä mahdollisuus ja kokemus. Kuten aiemminkin olen sanonut, niin joka aamu itseäni psyykkaa kaikkein eniten tekemään hommani hyvin se, että perheen kesken voidaan vuosi täällä viettää.

 

Ensimmäiset 2kk matkasta meni Pattayalla ja ei kyllä ihan hirveesti käteen jäänyt siitä paikasta. Tein uranvaihdon kaikkien koettelemusten jälkeen, otin suoraan sanoen helvetillisen riskin. Päivääkään en ole katunut päätöksiäni ja vaimon kanssa ollaan juteltu, että alku oli jo niin loistava ensimmäisestä päivästä lähtien, että vaihtoehtoja ei ole ollutkaan palata Suomeen. Olen kyllä moneen kertaan miettinyt vakavasti Thaimaassa, että onko tässä järkeä. Joka ainut kerta mun ajatukseni on kääntynyt kesäkuulle ja perheeni saapumiseen. Nyt reilut 3kk täällä oltuna, täytyy myöntää, että välillä on ollut erittäin vaikeita aikoja itselleni. Hetkellisesti työni on kärsinyt omista ajatuksistani, mutta tässä vaiheessa täytyy antaa iso kiitos organisaatiolle. Olen saanut tukea ja mun kanssa on juteltu asioista, aika harva 6 lapsen isä lähtee tänne ja kokee valtavat tunnemyrskyt sisälllään. Olen kehittynyt myyjänä ja oppinut paljon puhelinmyynnin alasta. Itse olen pohjimmiltani kuitenkin rehellinen ihmistyyppi ja se varmasti myös näkyy mun jokaikisessä puhelussa ja kontaktissa asiakkaiden kanssa.

Pattaya ei ole tehty meikäläisen tyyppiselle suhteellisen rauhalliselle ihmiselle, joka viihtyy kotioloissa ja ennenkaikkea omissa oloissaan. Olen aina ollut omien polkujen kulkija, jolle viimeisen 14 vuoden aikana perhe on tuonut hirvittävän paljon sisältöä ja vaikka kotona meidän arki onkin suhteellisen vilkasta ollut viime vuodet, niin silti viihdyn niissä oloissa. Pattayan kiire, hulina ja vilinä on suoraan sanoen out. Taistelin itseni kanssa viimeiset ajat, että mihin perheeni tulee. Halusin lähteä Koh Samuin toimistolle ja perustaa perheen tukikohdan sinne. Vaimon kanssa taas juteltiin, että sinne sitten. Tuli etsittyä Samuista tietoa ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sitten jysähti eräs viikonloppu tieto, yritys aikoo laajentaa toimintaansa uuden toimiston myötä Hua Hiniin. Siinä vaiheessa ei tarvinnut enää miettiä ja murehtia yhtään mistään. Tiesin jo etukäteen paikan maineen ja millaista siellä on, ilmoitin perheelleni samantien asiasta ja vaimon kanssa tiedettiin heti, että tämä se nyt on! Tai itseasiassa vaimo tiesi Hua Hinista vielä enemmän ja siellä olevista paikoista, kun katsoi Suomessa Temptation Islandin :) Vanhempaa ikäluokkaa odotettavissa, rauhaisaa menoa jne jne

Pari viikkoa meni vielä Pattayan hampaiden kiristelyssä, sitten pakattiin tavarat ja hypättiin minivaniin tulevan uuden toimiston vetäjän kanssa. Ja kun tänne saavuttiin, niin täytyy kyllä sanoa, että vaikka ikäjakauma onkin vanhempaa, niin kyllä sielu lepää itsellä täällä. Tänne on aivan mahtavaa perustaa toimisto ja itse saan olla mukana alusta lähtien tässä touhussa. Saan nähdän toimiston kehittymisen vuoden aikana, mihin se johtaa ja miten toimintaa kehitetään. Luottamus on todella kova, tästä tehdään Thaimaan kovin toimisto, ainakin omassa organisaatiossa. Opittavaa on itsellänikin edelleen, mutta sitä vartenhan mä tänne tulin, kokemaan ja kehittymään. Heinäkuun alussa on tarkoitus olla toimisto avattuna ja nyt niitä tekijöitä etsitään. Minä ja Tero olemme ystäviä, laulettiin jo joskus eräässä kansallislaulussa...Hua Hinin alkuperäisjäsenillä on vahva luottamus toimiston kehittymisestä ja ennenkaikkea meidän keskinäiset kemiat toimivat äärettömän hyvin yhteen. Hyvä henki ja luottamus toimiston toimintaan paistaa meidän arjessa. Tänne vaan, jos maiseman vaihdos on mielessä. Rantaviivaa valkoisine hiekkarantoineen on suurinpiirtein 17km, erittäin puhdasta joka puolella, paikalliset ovat ottaneet erittäin hyvin meidät vastaan ja mikä tärkeintä, aurinko paistaa ja lämmintä riittää. Hua Hinissa on Thaimaan kuninkaan kesänviettopaikka ja se kyllä näkyy. Meidät on nimetty yrityksen sisällä Hua Hinin papoiksi, koska olemme aavistuksen verran muita yrityksen työntekijöitä vanhempia. Viime viikolla sanoin yhdelle pomoista, et mä rupean itse tykkäämään tuosta nimityksestä ja se sopii meille hemmetin hyvin, erotutaan ainakin porukasta ja kaikki tietää kenestä puhutaan.

Kevät meni koti-Suomessa vaimolla erittäin kiireessä, kun yksin hoiti talouden, harrastukset, oman koulutuksensa ja perheen pienimmän herran sairaudet. Kyllä arvostan suuresti tuota suoritusta erittäin paljon, jos meidän parisuhde ei toimisi näin hyvin 14 vuoden jälkeen, niin olisin jo häipynyt taikamaasta vähin äänin ja joutunut suuren pettymyksen tuottamaan lapsilleni. Mutta ei, nyt ollaan siinä tilanteessa, että olen tällä hetkellä odottamassa perhettäni Bangkokin lentokentän vastaanottoaulassa. Tätä hetkeä olen odottanut pitkään ja niin myös perheeni. Pienin poikani (10kk) on kehittynyt valtavasti tänä aikana, kun en ole ollut arjessa mukana. Jos joku asia kaduttaa, niin juurikin tämä mistä olen jäänyt paitsi: Herra E on oppinut ryömimään, konttaamaan, nousemaan seisomaan, kiukuttelemaan, pärisyttämään huuliaan ja ties mitä kaikkea muuta. Paljon on Skypen kautta juteltu ja luojan lykky pikkumies taitaa edelleen tuntea, on meinaan sellaisia virnuiluja tullut nähtyä toiselle puolen maapalloa. Muutama minuutti ja näen livenä tuon kaiken ja tottakai isompien lasten ilmeet. Kaikkien ikävä ja kaipuu purkautuu nyt ja just ja tästä alkaa se meidän elämän seuraava vaihe. Luulin olevani valmis tähän hetkeen, mutta pahemmalle tämä tuntuu kuin kotoa lähtiessä maaliskuussa. Seuraava vuosi näyttää sitten miten on mennyt, tosin epäilyksiä ei ole ilmassa yhtään etteikö tämä muutos tekisi valtavan hyvää koko perheelleni.

Ja PAM...ensimmäinen tuttu kasvo näkyvillä...tähän loppuu minun tarinani, tämän eteen tein töitä paljon ja asetin ison tavoitteen, jota lähin täyttämään. Toivon sydämestäni, että joku on saanut edes hetkellisen inspiraation tarinoistani ja muutoksenhalustani ja kykenee samaistumaan tilanteeseen. Jos tulet töihin, tarjoan mieluusti ensimmäiset kahvit. Mutta nyt haen perheeni ulos tuolta, matkaamme Hua Hiniin tutustumaan taas toisiimme, vaikenemme ja vietämme juhannuksen yhdessä hyvien ystävien kanssa kaukana Suomen vähälumisesta kesästä.

 

Aika näyttää, saako perheen tarina jatkoa, mutta blogimme jatkaa kesälomien jälkeen takuuvarmasti! Lukijoiltamme toivoisimme palautetta siitä, minkälaista sisältöä mieluiten luette? Mennäänkö fakta vai reality pohjalta? Vai sulkevatko nämä sittenkään toisiaan pois? Kaikki palautteenne on arvokasta! Ulkomaille Töihin tiimi haluaa toivottaa kaikille rakkaille lukijoillemme lämmintä kesää! Nauttikaa auringosta, sillä Suomessa sitä on vain rajatusti saatavilla ;)

• Edellinen
• Seuraava