"Matkani kohti tuntematonta alkoi ja lentoni laskeutui aikaisin aamulla klo 4.30 Bangkokin lentokentälle. Siinä kun vaaleaihoinen härmäläinen tepasteli koneesta ulos päällään collegehousut, ruskeat nahkakengät, t-paita ja tottakai varmuudeksi olkapäällä piti olla vielä huppari, niin rehellisesti sanottuna tuli ensimmäiset epätietoiset ajatukset päähän. Lämpö ja kosteus oli ihan jees, mutta vaatetus ei todellakaan. Mulle oli kerrottu, että menee varmaan tunti vähintään lentokentällä kaikkinensa ja ehkä pari tuntia taksilla Pattayalle."

"Noh, passijonossa ei ketään muita kuin puolityhjillään ollut koneellinen suomalaisia ja ruotsalaisia pääasiassa eli kertaheitolla läpi mentiin. Laukkuhihnalle odottamaan ja kas kummaa, meikäläisen laukku sujahtaa sieltä hihnalta toisena ulos. Rahanvaihtopisteeseen vaihtamaan vähän paikallista valuuttaa ja miettimään, että missähän mahtaa olla etukäteen tilaamani taksimies. Siinä menikin jo viitisen minuuttia, kun collarit löi kipinää jalassa ja otin suhteellisen rauhallisia askelia. Mutta siellä se taksisuhari odotti nimikyltti kädessä, joten ei ongelmia siinäkään. Matkalaukut autolle, sortsit äkkiä käteen ja takapenkille. Taksikuski puhui ehkä pari sanaa englantia, mutta selville päästiin mihin pitäis päästä.

Lentomatkalla en osannut nukkua oikein ollenkaan, päässä pyöri kaikki tulevat uudet kuviot ja ajatukset että mitenkähän kotona pärjätään.  Oli varmaan liikenne Bangkok-Pattaya välillä niin hiljaista, kun tunnissa suunnilleen se taksi päräytti lähelle määränpäätä. En kyllä uskaltanu paljon kurkkia matkan aikana eteenpäin, kun vauhtia oli jokseenkin paljon. Sitten tulikin pieniä ongelmia, alue oli tiedossa missä asustelen alkuunsa ja olin nähnyt kuvan villasta. Taksi pysähtyi sinisen, sellaisen muumi-talon näköisen eteen ja ilmeisesti kysyi, että onko se tämä. No ei varmasti ollut! Talon numero oli tiedossa ja sen perusteella pyörittiin klo 6 aamulla lähitienoota ympäri. 40 min etsittiin ja kyseltiin ja sit soitin tulevalle työkaverilleni vihdoin ja selvisi että talonumerossa oli yksi numero väärin. Sitten jo päästiin portille, kuskille kiitokset ja rahat kouraan.

Kiitos vaan sulle työkaveri kun sain herättää sut tuntemattomana aamuvarhain. Annoit kuitenkin jo merkin tulevasta, vaihettiin muutama sana siinä ja ohjasit huoneeseeni, kaivoit jostain puhtaat petivaatteet ja todettiin, että käytäskö nukkumaan. Muutama tunti sikeitä tuli vedettyä ja olo oli suhteellisen hyvä sen jälkeen. Se oli torstai päivä, kun perillä olin. Iltapäivällä toinen uusi työkaverini tarjosi kyydin, että pääsen tutustumaan toimistolle kun halusin tottakai päästä heti katselemaan paikkoja. Silmät oli aikalailla ristissä edelleen ja sovittiin heti alkuun, että mun työurani puhelimyynnin parissa alkaisi vasta maanantaina, että saa rauhassa tasata päänsisäisen kellon. Siinäkin näki heti, että kokemusta näillä herroilla on tästä hommasta. Jos mulle olis lyöty samantien luurit korville ja valmiit spiikit käteen, ni enpä tiedä olisinko täällä enää. To-su meni kääntäessä aikaerorytmiä kohilleen ja ensimmäinen yö ennen työnaloittamista meni muuten vaan kaiketi jännityksen piikkiin.

Tuli alkuviikko ja matkalla töihin tuli mietittyä aika vakavasti, että mitähän tässä on tullut tehtyä. Vaimo ja lapset on jossain 8000km päässä Suomen talvessa ja mä tallustan sortseissa ja sandaaleissa pikin Pattayan katuja kohti uutta työpaikkaani. Aika radikaali päätös tuli aiemmin tehtyä, nyt se on vaan toteutettava ja saatava aika kulumaan ja toivon mukaan vielä pystyn menestymään työssäni, että saan perheeni tänne perässä kesäkuussa. Vaikka mietin asioita miltä kantilta tahansa, niin aina päädyin siihen, että ei ole kuin yksi vaihtoehto, lapsille en voi tuottaa sitä pettymystä, että faija tulee muutaman viikon reissulta kotiin häntä koipien välissä, että joo ei ollu mun juttu. Käytiin jo Suomessa ennen mun lähtöä läpi asioita lasten kanssa, et kaikki kuitenkin riippuu mun tulevasta työstäni, onko se kannattavaa ja edes taloudellisesti mahdollista että muut seuraa perässä.

Eka työpäivä, muutama juttu käytiin vielä läpi ja jännitys aivan tapissa. Olisin hikoillut ilman +30 asteen hellettäkin, mutta siitä se sitten lähti. Kädet löi setsuuria, rintaa pakotti ja sormet hiessä lyömään soittojärjestelmään ensimmäinen numero...sillä hetkellä tuntui, et kaikki melkein vuoden kestäneet ongelmat laukes kerralla, ainakin hetkellisesti. Mun jännitys käytännössä loppui siihen paikkaan, kun ensimmäinen asiakas vastas puhelimeen ja pääsin jutulle. Vaikka mulla itselläni on myyntialan kokemusta yli 10 vuoden ajalta, niin suoranaisesti puhelinmyynnissä en ole ollut. Itse sisäistin mun myyntiprojektini hyvin nopeasti, sain ekana päivänä muutaman todella hyvän ja arvokkaan vinkin puhelinmyynnin saloista. Rupesin heti ekasta päivästä alkaen toteuttamaan sitä mun unelmaani eli perhe tänne ja nopeasti. Ja ratkaisu siihen oli mun omassa päässäni, ei mun tarvi olla joku maailmankaikkeuden paras puhelinmyyjä todellakaan, mä olen ite rehellinen jokaiselle asiakkaalle jokaisessa puhelussa, en vedätä enkä viilaa linssiin.

Sieltä se sitten tärähti, olisko ollu 3 tunnin työn jälkeen, ensimmäinen kauppani. Ja voi sitä ilon määrää kuulkaas, kun sai sen onnistumisen heti alkuun. Mä en edes tällä hetkellä muista kuka kävi onnittelemassa samantien, kun sain puhelun lopetettua, ilmeisesti jompikumpi toimiston esimiehistä. Mutta se fiilis mikä itselle jäi, että ei tää homma ole mitään rakettitiedettä ja toimiston sisällä oleva hyvä tsemppifiilis ja kiitokset, täytyy sanoa että hyvin alkoi. Eka päivä päättyi yhteen kauppaan ja seuraavan päivän aloituspalaverissa multa jo kysyttiinkin, että laitetaanko mulle jo jokin tavoite päivälle...tottakai, sitä vartenhan mä tänne tulin omasta halustani! Eka työviikko takana ja joka päivä tein kauppaa, alku oli aivan mahtava. Olin itse yllättynyt tuloksistani, kotoa lapset ja vaimo viestitteli ja soitteli joka päivä kuulumisia. Juteltiin miten menny. Käytännössä tuo eka viikko jo ratkas sen, että täällä ollaan hieman pidempi tovi ja nyt lisätään höyryä koneeseen myynnin saralla mun kohdalla ja vaimo rupeaa Suomessa selvittelemään kaikkia asioita mitä pitäis huomioida.

Tuli toinen työviikko ja maanantaista lähtien alkoi taas kauppa käymään ja sama tahti jatkui koko viikon, paitsi perjantai, jolloin iski uudet bakteerit kroppaan. Muutama päivä meni ripuloidessa ja olinkohan päivän vai kaksi poissa sen takia töistä. Siitäkään ei tullut sanomista ja firmassa ymmärrettiin se, että kaikille se iskee ku tänne tulee, ei pakotettu saapumaan toimistolle ku olin huonovointinen, annettiin se aika minkä tarvin. Silti mun olis kokoajan tehny mieli olla asiakkaisiin yhteydessä. Tuli kolmas viikko ja sit oikeasti roihahti kauppa, keksin omassa myyntiprojektissani yhden kohderyhmän, joka on itselleni tuttua ja nyt on ollu mieletön fiilis, kun joka päivä saan tehtyä kauppaa ja mun aikani täällä menee suht rivakkaa vauhtia kohti kesäkuuta. Olen hyvin tyytyväinen ja olettaakseni myös firma on, palaute ja tsemppien määrä on ollut erittäin hyvää.

Jos täällä on mennyt hyvin, niin kotona Suomessa sitten lapset ovatkin sairastelleet kovasti, meidän auto levis jotenkin ja mitä kaikkea eli joku kierre meidän perhettä nyt koettelee kovasti. Silti vaimon kanssa tsempataan toisiamme ja ollaan päivittäin yhteyksissä ja lapset kaiketi hieman jo rauhoittunu alkuikävästä...toivottavasti. On sitä useamman kerran tullut mietittyä, et lähenkö takaisin, kun meidän perheeseen on kuulunut kaksi aikuista ja et vaimo tarvii apua siellä. Eilen just rouva laittoi viestiä, et kyllä ne selviää. Hei, enää reilu 1,5kk ja mä saan perheeni tänne, mä olen tehnyt kaikkina työpäivinäni kauppaa, aurinko paistaa ja lämmintä on se reilu +30 astetta joka päivä, minä ja firma ollaan tyytyväisiä...omat tavoitteeni nousee työssä kokoajan, mutta mikäs sen parempaa, sitä 0-tuloksellista päivää en halua kokea! Iso muutos tuli tehtyä, mutta näyttää kannattaneen...kohti uutta ja tuloksellista myyntipäivää taas ja terveisiä Suomen kevääseen"

Kirjoitaja on reilu 40-vuotias perheenisä, joka otti suuren harppauksen elämässään muuttaen työn perässä ulkomaille ja jättäen perheensä toistaiseksi Suomen kamaralle. Tarina jatkuu kunhan kilometrejä ja kokemusta karttuu. Seuraa blogiamme jatkossakin ja olet aina kuulolla viimeisistä päivityksistämme!

• Edellinen
• Seuraava